sunnuntai 2. lokakuuta 2011

Seikkailun makua


Loistava viikonloppu Manzinissa takana. Oikeesti, oli hurjan huippua! Lauantaina shoppailtiin Manzinin keskustassa ja käytiin syömässä halvalla erittäin hyvää ruokaa. Ja jälkkäriks jätskiä tietty! Manzini on aika ghetto verrattuna tähän Mbabaneen, joka tuntuu olevan rauhallinen ja edes jollain tapaa turvallinen liikkua. Manzinissa oltiin ku mitäkin nähtävyyksiä. Siellä ei oo valkosia ihmisiä ollenkaa ja ihmiset tuijottaa ihan häikäilemättömästi, hyvä ettei osottele sormella! Siihen kyllä tottu, mut oli se aluks aika hämmentävää.

Tänään sitten käytiin Swazi Candelsissa. Se paikka oli jotain niin parasta!! Siellä myytiin paikallisten tekemiä kynttilöitä ja saippuoita. Lisäks ulkona oli kojuja, joista sai käsitöinä tehtyjä koruja, laukkuja, astioita, soittimia ja sellasia puuveistosjuttuja ja vaikka mitä muuta! Aivan mahtavaa!! Ja niinhän siinä kävi, että Afrikka ryösti meijän perinpohjin!

Tää päivä oli myös todellinen seikkailupäivä. Ensin otettiin kombi, joka vei meijät johonki aivan kuuseen. Sitten eräs ystävällinen kristitty mies vei meijät sinne Swazi Candelsille. Ostostelun jälkeen ainoa ongelma oli enää, että miten päästään sieltä takasin Manziniin! Noh, saatiin taksinumero, ja lopulta matkattiin Manziniin kahdella kunnon amistaksilla! Kyllä täällä aina selvitään. Paikalliset on mukavia ja kysyminen ei maksa mitään (paitsi Johannesburgin lentokentällä).

Harkkaa takana kaks viikkoa ja monen monta vielä edessä! Myö viihdytään kyllä. Lasten auttaminen läksyissä englanniks on välillä aika haastavaa, mutta kyllä siitäkin selvitään, nimittäin vanhimmat on tokalla luokalla, eli mitään hullun vaikeeta ei vielä opetella. Ja kokoajan ite oppii kans paljon! Ollaan kyllä vähän kauhuissamme esikoulun opettajasta ja hänen opetusmenetelmistään. Siellä lapset itkee ja lopulta joutuu nurkkaa, eikä opettajalta heru minkäänlaista sympatiaa.

Kovasti ollaan suunniteltu mitä tehään lomaviikkoina. Cape town ja Durban sekä Kryger on varmoja kohteita, muut kohteet vielä vähän auki. Mutta kaikkee kivaa täällä vois tehdä kyllä, katotaan mihin päädytään!

Herran huomassa täällä ollaan ja kovasti johdatuksessa kuljetaan! Kiitos kaikille, jotka on muistanu meitä rukouksissa! Se on tärkeetä ja ollaan kiitollisia siitä!

1.Aik. 16: 31-36

ps. täällä vois hypätä maailman korkeimman benjihypyn ja sukeltaa valkohaiden kanssa.

tiistai 27. syyskuuta 2011

Lempee lämpö

Elämä ailkaa sujua täällä arkisella tatsilla. Töihin, kauppaan, kotiin, aurinkoo, ruokaa, greyn anatomiaa, nukkumaan, töihin… Viikonloppu hengattiin täällä kotona ja saatiin onneks nauttia muidenkin harjottelijoiden seurasta,  jotka on muissa kaupungeissa harkas. Sunnuntaina diakin opettajaedustus vieraili täällä. Sillon aurinkokin näyttäyty ja nyt on ollut LÄMMIN! JES! Kovasti koitetaan väriä saada pintaan, mut onnistumisesta ei tiietä.

Fil 4:19

ps. Ruisleipä maistuis.
pps. ei voi kirjottaa enempää ku ei tääl tapahdu mitään.

perjantai 23. syyskuuta 2011

Swazitapojen opettelua


Hola hola vaan. Eka harkkaviikko on takana ja elämä hymyilee. Tänää aurinkokin pilkahti, mutta sitten tuli taas kylmää ja pilvistä. Ja nyt sataa. Saatiin tän majatalon emännältä kuumavesipulloja, että saadaan lämmitettyä itteämme!

Meistä kyllä huolehitaa täällä majatalossa ihan todella hyvin. Nää on valmiita kuskaamaan meitä, ja omistajien poika kutsuu meitä aina mukaansa, jos hää tekee kavereidensa kanssa jotain. Tänään oltais päästy bilettämään Manziniin, mut skipattiin, koska väsyttää aika kovasti. Tarjous on voimassa kuulemma huomisellekin, mennään varmaan sit sillon jos vaan jaksetaa!

Täällä saa ainaki kuulla olevansa kaunis. Huutelua kuulee päivittäin. Tänää joku yritti iskee Leenaa kadulla.  Ja Veera on vaa pojan näkönen, nimittäin jo toisen kerran yks lapsista kysy ”are you a girl?”. Niinpä niin, nallekarkit ei mee aina tasan, mut niin se vaan on!

Ollaan ajettu kombilla. Se on hurjan hauskaa ja halpaa. Kombi on siis sellanen täkäläinen kulkuväline, minkä saa pysähtymää mihin vaa heiluttamalla. Ne on todella rämiä pakuja, eikä niissä oo turvavöitä, mut ne maksaa tosi tosi vähän, noin 30snt/kerta. Joten ajellaa niillä tai sitten taksilla. Taksilla ajaminenkin on halpaa, maksaa kaupungista tänne meijän majapaikkaan reilu euron per henkilö.

Meijän harkkapaikassa käy joka viikko lukiolaisia leikittämässä lapsia. Se on huippuu! Lapset tykkää ihan todella paljon. Ne tykkää kyllä aina jos joku aikuinen viettää niitten kanssa aikaa.

Siukkiksii! Ps. 61

ps. Syömingit ja juomingit ekan viikon kunniaksi alkakoon!

pps. Tää on omistettu Mirkulle!<3

keskiviikko 21. syyskuuta 2011

Viikon jälkeinen kylmä tylsyys.


Tääl on niin kylmä!! Myö tultiin kokemaan lämmin, aurinkoinen ja ihana Afrikka. Ei tällästä kylmää! Hrr! Lisäks meillä on hullun tylsää täällä. Pimee tulee kuuden aikaa ja sit rötvätää vaa sisällä. Eilen katottii kolme jaksoo mentalistia ja silti mentii nukkuun kymmenen aikaa!! Noh, mutta emme vaivu epätoivoon, vaan keksimme itsellemme viihdettä. Ja lisäks ens viikoks on luvattu aurinkoa ja lämmintä. Joten eiköhän tää tästä!:)

Ekat harkkapäivät takana ja voidaan kertoo, et meillä on paras harkkapaikka ikinä! Meitä ei kukaan kyttää, saadaan tulla ja mennä miten halutaan ja tehä mitä halutaan. Lisäks noi lapset tuolla on ylisöpöjä!! Oikeesti, aivan vallottavan ihania! Ja hyö kaipaa niin paljon rakkautta ja syliä. Ja niitä myö koitetaa heille antaa parhaamme mukaa, koska kukaan muu ei sitä tunnu heille antavan. Jokaisella heillä on periaatteessa oma äiti, mutta äidit täällä ei tee muuta ku ruokaa ja siivoo. Ei ne välitä olla ja viettää aikaa lasten kanssa, mikä on tosi harmi, mutta kuuluu kulttuuriin.

Voikaa hyvin! Gal. 6:8-10.

ps. Onko mitään söpömpää ku kymmenen pientä tummaihosta lasta ylistämässä Herraa laulaen?!

maanantai 19. syyskuuta 2011

Rento meininki.

Afrikkalaista mentaliteettia opittu, ei päädytty tänään harkkapaikkaan, vaikka näin oli kovasti suunniteltu. Matkalla harkkapaikalle saatiin tietää, että meijän vastaanottaja on kipee ja et voidaan mennä sinne myöhemmin. Myö ei tiietä missä tää meijän harkkapaikka sijaitsee, joten ei sit voitu mennä sinne myöhemmin, koska ei ollu kukaan meitä opastamassa. Noh, käveltiin sitten keskustaa ja käytii kaupoissa.

Nii, kuvia tulee ehkä joskus kun päädytään nettikahvilaan. Kuvien lataus vie kaiken kapasiteetin tästä rajallisesta netistä.

Siunausta rakkaat! 1.Joh 3:16-18.

ps. Kakut on ihan sairaaaaaan halpoja. Ei mahuta ees jumbojetillä takasin.

lauantai 17. syyskuuta 2011

Matka määränpäähän

Eilen illalla päästiin perille Swazimaahan yllättävän kivuttomasti. Lentokentän rampit tuli kyllä tutuksi kun n. 2 tuntii jostain syystä ajettiin sitä rundia, enne ku lähettiin Swazimaan vuoristoa kohti. Matkalla sai kyllä ihmetellä afrikan karua luontoa. Pitkään aikaan ei oo täällä saatu sadetta, joten aika keltaista oli maisema. Saattiin myös ihmetellä ihan pieniä köyhiä asuinalueita moottoritien varrella ja miettiä, että miten he saavat esim. ruokaa, kun kauppoja ei näkynyt moneen kymmeneen tai sataan kilometriin. Koulubussit ilman kattoja oli myös näkemisen arvoisia. Kattellessa niitä pelti- ja savimökkeröitä heräs kyllä paljon ajatuksia siitä miten hyvissä oloissa me asutaan. Leenan kulttuurishokki oli myös ehkä sen matkan pitunen. ”mitä mä tälläsessa paikassa oikeen teen” ”kuinka kestän tällases paikas” ”tulee olee tosi opettavaista” ja toisaalta taas ”kuinka mahtavaa” ja ”täähän on ollu mun unelma”. Veera otti lepiä melkeen koko matkan.

Tänään päivän paisteessa maisemia kattellessa kyllä shokit oli kaukana. Aivan mielettömät vuoristomaisemat ku kattoo ikkunasta ulos. Tällästa ei ihan osattu odottaa. Taitaa tää gesthouse viedä voiton superhalvasta vuokra-asunnosta miljöön ja uima-altaan takia. :D

Tänään päivä meni Mbabanen keskustassa kävellessä ja asioita hoitaessa. Saatiin myös paikalliset liittymät joihin voi soitella suomestapäin 0.18e/min. Kyselkää numerot vaikkapa facessa jos haluutte. Omat liittymät täällä ei toimi ollenkaan. Keskusta näytti ja vaikutti kivalta ja kunnon marketit ja kaupat täältä myös löytyy.

Löydettiin myös kirkko jossa aateltiin jatkossa käydä ainakin katsastamassa jumikset, nuorten jumikset ja raamattuhetket. Ois mahtavaa jos vaikka sais tutustuu joihinkin paikallisiin seurakuntalaisiin ja nähdä Swazimaata myös heidän kauttaan.

Täällä siis kaikki hyvin ugh.
(sori pitkät kirjotelmat näin alkupäivinä.)

torstai 15. syyskuuta 2011

Afrikka ja hymy.

Ensimmäinen päivä Afrikassa! Lentomatka sujui hyvin mutta aika pitkästi ja huonounisesti kumpaisellakin reissaajalla. Ensimmäinen lento purettiin ikävää, mutta samalla matkan viehätys kasvoi. Toinen lento menikin sitten nukkuessa ja hienoja kosketusnäyttötelkkareita tutkiessa. Se oli hienoo, jokaisella oli oma kosketusnäyttötelkkari ja sieltä sai valita musaa tai leffoja tai telkkarisarjoja mitä halus kattoo! Kuin siistii! Valikoimasta löyty OC, Mentalist, Cold Case, Frendit, Inception, Narnia, Love Letters, Yogi Bear ja niin paljon kaikkee muuta!

Löydettiin aina siis oikeeseen koneeseen ja lopulta ensimmäisen yön hotelliinkin! Joka on muuten ihana ja idyllinen ja tällänen puskapuutarha. Löhöilypäivällä on erittäin hyvä aloittaa kolme kuukautta Afrikassa. Vähän käytiin myös kävelemässä ja hampurilaista syömässä ja kaupassa. Sää on suomen kesäinen (ei niin lämmin ku tää kesä) mut sopiva ja ilman hyttysii. Lisäks täällä on hulluna pölyä ja molemmat aivastelee. Niinpäniin, kevät on aina kevät, oli missä maanosassa tahansa. Eikä kummalakaan oo tietty allergialääkkeitä kauheesti mukana…hups.

Tehtiin myös päätös, ettei oteta ressiä siitä, että pitäis keretä kaikkea ja nähdä ja kokea kaikki. Pienistä asioista saa sillon myös varmasti enemmän irti! Muutenkin afrikkailainen mentaliteetti on hyvä olla. Kaikki ei oo niin justiinsa ja kaikkee ei voida tietää ja osata tehä oikein!

On siistiä, että saadaan olla täällä Jumalan huolenpidettävänä ja myös viemässä sitä huolenpitoa eteenpäin. Ollaan jo muutaman kerran törmätty heikkoon kielitaitoomme täällä, mutta jo ennen matkaa Leena ainakin pohti paljon sitä, kuin mahtavaa on, ettei Jumala tarvi kielitaitoa ja vaik kukaan muu ei mitään meijän sanoista ymmärtäiskään ni Hän ymmärtää. Jos me saadaan olla Kristuksen kädet ja sykkiä Jumalan sydänääniä täälläkin ni ei siihen ihan hirveesti sanoja tarvita. Tietty ois kaikki käytännön asiat ihan jees osata hoitaa, mut se on kyllä ihan hyvin onnistunutkin tähän mennessä. :) Huomenna sitten yritetään päästä perille Swazimaahan!