Afrikan luonto: Eläimiä ja surffareita

Nyt on semmoset seikkailut takana että huhhuh. Pidettiin siis viikko lomaa ja käytiin safarilla ja rantalomalla. Vuokrattiin auto viikoks tätä reissua varten. Lauantaina iloisesti lähdimme matkaan kohti kolmen päivän safaria. Kohta päädyttiin kauheimmalle ja kuoppasimmalle autotielle mitä ikinä oon nähnyt ja sitä sit ajettiin ja luultiin et jos siitä selvitään ni ollaan maailman onnellisimpia ihmisiä. Nooh. Siitä selvittiin mutta kun päämäärä lähesty ni auto vähän hajos. Pysähyttiin tienlaitaan ja lopulta viisi mustaa miestä yritti selvittää mikä meijän autossa on vikan ja korjata sitä. Tän kaiken jälkee myöhästyttiin yösafarilta, josta oltiin maksettu aivan törkeenä ja muutenkin vähän petyttiin safarin tarjontaa. Toisen päivän safari oli kuitenki mahtava ja nähtiin tosi paljon eläimiä. Big five tuli nähtyä johon kuuluu Norsu, leijona, leopardi, sarvikuono ja puhveli. Sen lisäks nähtiin esim. kirahveja, seeproja, kotka, antilooppeja, virtahepoja, haikara, apinoita… Afrikan luonto on kyllä aivan ihana!

Sitten ku tuli kotiinlähdön aika ni ruvettiin selvitteleen et miten päästään meijän autolla kotiin. Selvittelyjen jälkeen lähettiin ajaa sillä autolla (jolla siis pystyi ajamaan, mut joka piti tosi outoa ääntä) 300km päähän kaupunkiin (jouduttiin työntää auto käyntiin koska akussakin oli joku vika) ja etittiin sieltä toyotan merkkiliike jossa ne sitten korjas meijän auton ja sano, että se ois jättäny meijät tielle ihan kohta. jei. Afrikassa ei ois kovin kiva jäädä tielle koska tultais saman tien ryöstetys syrjäseudulla. No me vietettiin päivä toyotan liikkeessä ja ne järkkäs meille sieltä kyydin myös shoppailemaan siks aikaa et auto on kunnossa. Oli suht absurdi päivä. Sieltä sit kotiin ja matkalla eksyttiin taas pienelle hiekkatielle. Josta kuitenkin meijän huippukartanlukutaidoilla päästiin vihdoin rajalle ja Swazimaahan. Oli melkosta helpottunu olo siinä vaiheessa.

Seuraavana päivänä lähettiin sitten ajamaan Durbaniin rantalomalle. Matkalla eksyttiin taas hiekkatielle. Koko rantaloman aikana meille aurinko paisto ehkä kaks tuntia, että ei ihan putkeen menny sekään. Oli kuitenki ihan mukava viikko ja oli kiva olla jossain ihmisten ilmoilla (myös valkosten, koska niiden puheesta saa paremmin selvää) ja käydä myös vähän keskustelua muidenkin kun tän pikkuporukan kanssa. Durbanissa taas vähän shoppailtiin, käytiin uShaka marine worldissä kattelemassa kaloja, haita, kilppareita ja kaikkee mahollisia mereneläviä. Ainii ja delffiinejä ja hylkeitä ja pingviinejä. Ja vähän myös Leena laski vesiliukumäkiä. Ja Veera rakastu pingviineihin!

Sieltä lähettiin sitten sunnuntaina kohti kotia. täl kertaa ei enää eksytty matkalla. Mut oltiin kuitenkin tosi väsyneitä palattuamme tältä seikkailulta. Tänään sitten oli normipäivä taas harkassa. jeebo.

Puoliväli on myös ylitetty. Aika ristiriitasia tunteita on siitä. Toisaalta ois jo kiva lähteä kotiin, mutta toisaalta ei kyllä yhtään. Tääl on kuitenki lämmin ja valosaa, mutta ystäviä ja Suomea kaipaa myös aika paljon.

Kiitollisuutta on opeteltu vaikeissa paikoissa. bongattiin matkan varrelta seuraava raamatunkohta.

ps.100

Kiitospsalmi. Iloitse, maa! Kohottakaa riemuhuuto Herralle! Palvelkaa häntä iloiten, tulkaa hänen eteensä riemuiten. Tietäkää, että Herra on Jumala. Hän on meidät luonut, ja hänen olemme, hänen kansansa, hänen laitumensa lampaat. Tulkaa hänen porteilleen kiittäen, hänen esipihoilleen ylistystä laulaen. Kiittäkää häntä, ylistäkää hänen nimeään. Hyvä on Herra! Iäti kestää hänen armonsa, hänen uskollisuutensa polvesta polveen.

ps. Wimpyn vohvelit <3

pps. minikiikarit surffareita varten oli messissä

Sairastelua ja suuria suunnitelmia

Holahola!

Täällä sairastetaan. Tai toinen meistä, Leena nimittäin. Veera sinnittelee vielä terveenä ainakin toistaseksi. Viikko on siis mennyt Veeralla normisti harkan merkeissä, Leenalla sairastaessa ja lepiä ottaessa. Eilen kyllä käytiin Manzinissa RFM hospitalissa tutustumassa. Siellä on harjottelussa kolme sairaanhoitajaopiskelijaa, joiden kanssa ollaan ystävystytty täällä! Käynti oli mieleenpainuva ja silmiä avaava. Ei oo ihan yhtä hyvät olot, eikä ihan yhtä hienot laitteet kun Suomessa sairaaloissa. Lisäks ystävämme kertoivat karuja juttuja muun muassa synnytysosastolta, jolla olivat olleet tän viikon. Hurjalta liukuhihnameiningiltä kuulosti se touhu! Taas siis tuli yksi asia lisää arvostaa omaa suomalaisuuttaan.

Maanantaina oli rankkapäivä harkassa. Oltiin siis molemmat vielä sillon töissä. Preschoolin opettaja oli poissa ja yritettiin sitten pitää preschoolia. Ei siitä tullu yhtään mitään. Lapset riehu, huusi eikä myö saatu niihin mitään kontrollia. Lopulta päädyttiin heittämään ne ulos koulusta kertomaan äideille, miksi koulu oli loppunu aikasemmin. Mentiin ite sitten perässä varmistamaan että näin varmasti tapahtu. Tästä seuras se, että lapset kerättiin yhteen ja heitä toruttiin kovasti. Sitten hyö kävi hakemassa puskassa kepit, joilla sitten yks täti löi jokaista lasta käteen kaks kertaa. Koko ajan myö seisottiin vieressä eikä tiietty mitä oltas tehty. Se oli meijän aiheuttama tilanne, eikä tullu kysymykseenkää et oltas menty siihen välii. Myö siis vaan jouduttiin kattomaan ku niitä lapsia lyötiin! Se tuntu tosi pahalta ja järkytti. Kyllähän sitä oli tienny, että täällä lapsia lyödään, mutta kun se tuli omien silmien eteen,  siinä vaiheessa sen vasta todella tajus et mitä se on.

Täällä noi lapset on kyllä melko kurittomia. Tänään preschoolin opettaja tuli takas ja ku hää sai kuulla mitä maanantaina oli tapahtunu, hää vaan sano, ettei lapset usko häntäkää jos hää ei uhkaile niitä lyömisellä. Ja toi opettaja myös lyö noita lapsia. Sitä ei olla nähty, mutta se aina välillä katoaa jonkun lapset kanssa. Aluks ajateltiin, että se vaan puhuttelee niitä. Mutta tänään ihan selvästi yks lapsi, jonka se opettaja oli ottanu mukaansa puhutteluu, parku niin kovaa, ettei kyse ollu pelkästä puhuttelusta.

Tän viikon harkkapäivät on kuitenkin ohi, koska huomenna meillä on tapaaminen Pamelan kanssa, joka siis on meijän joku koulun kautta järkätty yhdyshenkilö täällä. Kyse on ilmeisesti jostain välireflektiosta tai jostain. Ja tosiaan, ens viikollakaan ei mennä harkkaan, koska pidetään tässä välissä yks lomaviikko!

Lauantaina suunnataan kolmen päivän safarille Krugeriin. Ollaan vuokrattu auto, ja lähetään yhessä Veeran, joka on siis meijän kanssa samassa harkkapaikassa ja sairastanu koko viikon, sekä niiden kolmen sairaanhoitajaopiskelijan kanssa. Toivottavasti nähdään paljon eläimiä, ainakin yks kirahvi! Safarin jälkeen on luvassa kuuden päivän rantaloma Durbanissa. Sinne mennää rannalle löhöilemää, Leena meinaa kokeilla surffausta Tanjan kanssa. Lisäks ollaan suunniteltu menevämme uShakaan, jossa on vaikka mitä. Siellä on muun muassa maailman viidenneks suurin akvaario sekä aavelaiva!

Seuraava blogipäivitystä saattekin sitten oottaa yli viikon. Ei olla kyllä kovin ahkerasti vissiin muutenkaa kirjoteltu. Syynä ehkä jälleen kerran se, ettei täällä nyt ihan älyttömästi tapahdu mitään jännää.

Siu! Hepr. 4:15–16

ps. Leena osti ihanan afrikkamekon ja Veera kivan afrikkakuosihameen.

kuukausipäivä

Moi

Tää viikko töissä vierähti vähän erilaisissa merkeissä osittain. Torstaina mentiin lasten kanssa mamin, eli orpokodin perustajan kotiin uimaan. Aika hulppee oli kyllä asunto ja piha. Uima-altaaseen meni jopa vesiliukumäki. Perjantaina oltiin vaeltamassa eskarilaisen kanssa ja olivat aika vähän ottaneet reitistä selvää ja oli kyllä aika lailla liian pitkä noille lapsille se. Kannettiin koko matka n. 2 ½ h, yhta viis vuotiasta repparissa kun sillä oli käsi paketissa eikä se jaksanu kävellä. Ei ois kyllä meistä pitäny häntä ottaa mukaan ollenkaan, mutta olipa ainaki kuntoilua meille. Matkan aikana opettaja kysy että ”onko muuallakin ku Swazimaassa vuoria”. Tolla tasolla on sen pre-schoolin opettajan yleissivistys :D.

 Myös vähän hätkäytti se, että jos on Swazimaahan syntyny ni on aikalailla kahlittu sinne. Swazimaalaisilla pitää olla jonkulainen lupa muuttaa muihin maihin tai mennä opiskelemaan ja niitä lupia saa hallituksessa olevien lapset ja tosi hyvin koulussa pärjänneet.  Eikä niillä matkustamiseen kauheesti oo rahaa tai aikaa, koska ne tekee aina vaan töitä. Näin kertoi ainaki yks ”täti” joka sanoi ettei pidä Swazimaasta, mutta minkäs teet ku oot tänne syntyny.

Kuukausipäivä vietetty kakkupalojen ja mässäilyjen kera. Ja etelä-afrikan puolella käyty oleskelulupaa pidentämässä.

Room. 12:6 Älkää pitökö itseänne muita parempina, vaan asettukaa vähäostaisten rinnalle.

ps. Lava-auton lavalla on jees matkustaa!

Elämää

Onpahan aikaa siitä ku viimeks ollaan kirjotettu. Hupsis! Noh, tällä kertaa täällä on ehkä tapahtunuki jotain! Perjantaina käytiin paikallisessa baarissa, mikä oli aivan mahtava kokemus. Paikan nimi oli House on fire ja siellä oli oikeesti avotulia. Paikallinen livemusiikki nosti myös tunnelmaa!  Lisäksi juomat täällä on todella, todella halpoja! Täällä sais kyllä niin halvalla humalan. Silti ei nähty kenenkään örveltävän siellä. Vähän eri meininki kun Suomessa, mutta vain hyvällä tavalla!

Lauantaina sitten käytiin kattomassa jotain putouksia tässä Mbabanen lähellä. Ei verrattavissa Niagaran putouksiin, mutta hienot kyllä ainakin sellasen mielestä, joka ei oo koskaan minkäänlaisia nähny. Siellä vietettiin päivää ottaen aurinkoa ja nauttien elämästä. Lisäksi kiipeiltiin vähän kallioilla ja puissa. Seikkailun meininki siis.

Sunnuntaina oli lepisunnuntai ja otettiin koko päivä aurinkoa. Tämän seurauksena molemmat palo. Leenaa koskee mahaan, Veera takareisiin. Mutta juu, sen siitä saa, vaikka rasvaa laittaskin. Päivä oli kuitenkin mainio ja todella levon täyteinen. Nyt sitten jaksaa tän viikon.

Harkassa menee kivasti. Kaks viikkoa vielä ja sitten pidetään yks viikko vapaata. Mennään Krygeriin safarille ja Durbaniin merenrannalle ottamaan lisää aurinkoa. Muut suunnitelmat, lähinnä ajatellen loppumatkan lomailua on edelleen vielä vaiheessa, mutta kyllä ne tästä selkiytyy ajan kanssa. Täällä eletään päivä kerrallaan, todella!

Gal. 6:9-10

kylmyyttä ja julmuutta

Kylmin päivä tähän asti ja sähköt meni taasen, jei! Alkaa pikkuhiljaa tähän värjöttelemiseen hajota pää. Lähettiin aikasemmin harkasta ku oli niin törkeen kylmä ja ärsyttävä päivä. Yks äiti ja täti arvas syyn ja nauro vaan.

Ton opettajan toiminta vähän enemmänkin kyllä päivä päivältä ihmetyttää. Eilen se laitto miejät taas varottamatta pitämään pre-schoolin ekat kaks tuntia, koska hänellä oli päänsärky. Siinä sit samalla ku laulattaa lapsia ni keksimään et mitä seuraavaks. Ois ihan kiva tietää vaikka 15min aikasemmin että nyt pitäs olla jotain valmiina. Tähään taas jouduttiin kohtaamaan auktoriteetittomuus kun lapset vaan riehuu eikä usko mitään mitä me sanotaan. En tiiä johtuneeko siitä ettei osata heijän kieltä, vai siitä että ollaan vaan superhuonoja :D. Ammatillista kasvua joo… On muuten myös yllättävän vaikeeta opettaa koululaisia lukemaan englantia tai laskemaan tällä huonolla englanninkielellä, varsinkin ku ei ne lapsetkaan sitä kieltä kovin hyvin ymmärrä.

Ollaan muutettu nyt isompaan kämppään jossa meillä on yks makkari, olkkari ja keittiö (nyt mahutaan kaikki keittiöön ja ruokapöytään) se on kivaa.

Ps. 37:5 Anna tiesi herran haltuun, turvaa häneen. Hän pitää sinusta huolen.

ps. kuumavesipullot pelastaa. 

Seikkailun makua

Loistava viikonloppu Manzinissa takana. Oikeesti, oli hurjan huippua! Lauantaina shoppailtiin Manzinin keskustassa ja käytiin syömässä halvalla erittäin hyvää ruokaa. Ja jälkkäriks jätskiä tietty! Manzini on aika ghetto verrattuna tähän Mbabaneen, joka tuntuu olevan rauhallinen ja edes jollain tapaa turvallinen liikkua. Manzinissa oltiin ku mitäkin nähtävyyksiä. Siellä ei oo valkosia ihmisiä ollenkaa ja ihmiset tuijottaa ihan häikäilemättömästi, hyvä ettei osottele sormella! Siihen kyllä tottu, mut oli se aluks aika hämmentävää.

Tänään sitten käytiin Swazi Candelsissa. Se paikka oli jotain niin parasta!! Siellä myytiin paikallisten tekemiä kynttilöitä ja saippuoita. Lisäks ulkona oli kojuja, joista sai käsitöinä tehtyjä koruja, laukkuja, astioita, soittimia ja sellasia puuveistosjuttuja ja vaikka mitä muuta! Aivan mahtavaa!! Ja niinhän siinä kävi, että Afrikka ryösti meijän perinpohjin!

Tää päivä oli myös todellinen seikkailupäivä. Ensin otettiin kombi, joka vei meijät johonki aivan kuuseen. Sitten eräs ystävällinen kristitty mies vei meijät sinne Swazi Candelsille. Ostostelun jälkeen ainoa ongelma oli enää, että miten päästään sieltä takasin Manziniin! Noh, saatiin taksinumero, ja lopulta matkattiin Manziniin kahdella kunnon amistaksilla! Kyllä täällä aina selvitään. Paikalliset on mukavia ja kysyminen ei maksa mitään (paitsi Johannesburgin lentokentällä).

Harkkaa takana kaks viikkoa ja monen monta vielä edessä! Myö viihdytään kyllä. Lasten auttaminen läksyissä englanniks on välillä aika haastavaa, mutta kyllä siitäkin selvitään, nimittäin vanhimmat on tokalla luokalla, eli mitään hullun vaikeeta ei vielä opetella. Ja kokoajan ite oppii kans paljon! Ollaan kyllä vähän kauhuissamme esikoulun opettajasta ja hänen opetusmenetelmistään. Siellä lapset itkee ja lopulta joutuu nurkkaa, eikä opettajalta heru minkäänlaista sympatiaa.

Kovasti ollaan suunniteltu mitä tehään lomaviikkoina. Cape town ja Durban sekä Kryger on varmoja kohteita, muut kohteet vielä vähän auki. Mutta kaikkee kivaa täällä vois tehdä kyllä, katotaan mihin päädytään!

Herran huomassa täällä ollaan ja kovasti johdatuksessa kuljetaan! Kiitos kaikille, jotka on muistanu meitä rukouksissa! Se on tärkeetä ja ollaan kiitollisia siitä!

1.Aik. 16: 31-36

ps. täällä vois hypätä maailman korkeimman benjihypyn ja sukeltaa valkohaiden kanssa.