Matka määränpäähän

Eilen illalla päästiin perille Swazimaahan yllättävän kivuttomasti. Lentokentän rampit tuli kyllä tutuksi kun n. 2 tuntii jostain syystä ajettiin sitä rundia, enne ku lähettiin Swazimaan vuoristoa kohti. Matkalla sai kyllä ihmetellä afrikan karua luontoa. Pitkään aikaan ei oo täällä saatu sadetta, joten aika keltaista oli maisema. Saattiin myös ihmetellä ihan pieniä köyhiä asuinalueita moottoritien varrella ja miettiä, että miten he saavat esim. ruokaa, kun kauppoja ei näkynyt moneen kymmeneen tai sataan kilometriin. Koulubussit ilman kattoja oli myös näkemisen arvoisia. Kattellessa niitä pelti- ja savimökkeröitä heräs kyllä paljon ajatuksia siitä miten hyvissä oloissa me asutaan. Leenan kulttuurishokki oli myös ehkä sen matkan pitunen. ”mitä mä tälläsessa paikassa oikeen teen” ”kuinka kestän tällases paikas” ”tulee olee tosi opettavaista” ja toisaalta taas ”kuinka mahtavaa” ja ”täähän on ollu mun unelma”. Veera otti lepiä melkeen koko matkan.

Tänään päivän paisteessa maisemia kattellessa kyllä shokit oli kaukana. Aivan mielettömät vuoristomaisemat ku kattoo ikkunasta ulos. Tällästa ei ihan osattu odottaa. Taitaa tää gesthouse viedä voiton superhalvasta vuokra-asunnosta miljöön ja uima-altaan takia. :D

Tänään päivä meni Mbabanen keskustassa kävellessä ja asioita hoitaessa. Saatiin myös paikalliset liittymät joihin voi soitella suomestapäin 0.18e/min. Kyselkää numerot vaikkapa facessa jos haluutte. Omat liittymät täällä ei toimi ollenkaan. Keskusta näytti ja vaikutti kivalta ja kunnon marketit ja kaupat täältä myös löytyy.

Löydettiin myös kirkko jossa aateltiin jatkossa käydä ainakin katsastamassa jumikset, nuorten jumikset ja raamattuhetket. Ois mahtavaa jos vaikka sais tutustuu joihinkin paikallisiin seurakuntalaisiin ja nähdä Swazimaata myös heidän kauttaan.

Täällä siis kaikki hyvin ugh.

(sori pitkät kirjotelmat näin alkupäivinä.)